Yhteisöviljelykokeilu, osa IV

2.8.2011 (tiistai)

Aamupuuro naamariin, pyörän selkään ja pellolle. Painostava helle on väistynyt pohjalla väreilevän viileyden tieltä. Syksy kertoo tulostaan. Satulalaukkuihin kotiin vietäviksi salaattia, pinaattia ja punajuurta. Kumisaappaat mustekalalla kiinni tarakalle. Pinaatti on ehtinyt kukkia ja osittain jo nahistua ennen kuin niiden olemassaolo laitettiin merkille. Oma maa -kaupan kirjastosta löytyvän oppaan mukaan pinaatin korjaaminen aloitetaan alimmista lehdistä kun ne kasvavat korjattavan kokoisiksi. Lopulta koko kasvi kaadetaan. Paistan kotona punajuuriviipaleita, sekaan sipulia, valkosipulia ja punajuuren lehtiä. Jälkiruoaksi pinaattikeittoa. Yksinkertaisen ruoan mausta puuttuu monimutkaisen teollisen tuotantoprosessin sivumaku. Tämä on ruokaa isolla r-kirjaimella!

4.8.2011 (torstai)

Peruskitkentää sipulien ja salkopapujen kimpussa. Harvennan mukaan taas muutamia punajuuria. Satulalaukkuun putoaa pari kerrostalon kokoista kesäkurpitsaa. Raivaan kurpitsapuskien reuna-alueita näkyviin. Kurpitsasta (tienpuoleisesta pyöreästä lajikkeesta) kasvaa pitkiä versoja, jotka kiemurtelevat pellossa näkymättömissä. Käännän versoja takaisin puskien suuntaan ja kitken maata puskien ympärillä sen verran, että versot näkyvät eikä niiden päälle enää astuta.

Edessä häämöttää porkkanoiden harvennus. Nauris-/lanttupelto pitäisi käydä kitkemässä. En ole nähnyt vielä koko peltoa!

5.8.2011 (perjantai)

Karoliina on huolissaan sipuleista: kuuluuko niiden olla näkyvissä maan pinnalla? Jukka vastaa: ei huolta, juuri näin kuuluu olla. Karo harventaa mukaan muutaman punajuuren, papuja sekä salaatin. ”Oli mukava lähteä pellolta polkemaan junalle kun oli "palkkaa" työstä. Salaatti aivan mahtavan makuista!”

Sofia työskentelee vanhassa itähelsinkiläisessä omakoti-talossa, jossa on käyttämätön, muutaman neliömetrin kokoinen perunakellari. On siis myös mahdollista viedä osa sadosta Itä-Helsinkiin ja jakaa sitä sieltä käsin.

7.8.2011 (sunnuntai)

Nauris-/lanttupelto löytyy Judyn ohjeiden perusteella hamppupellon takaa. Ensimmäiset 20 riviä ovat naurista, loput 7 lanttua. Jauhosavikka ja ohdakkeet voivat paksusti. Reunimmaiset, metsään rajoittuvat naurisrivit taistelevat olemassaolostaan. Kitken osan pellosta Miiran kanssa. Harvennus jää muille. Miira ryskyy metsään, löytää pakurikäävän ja näkee samalla ison, leveäpyrstöisen linnun. Hiirihaukka? Metso? Teeri? Opiskelen kotona internetistä, että taulakääpää käytetään pakurikäävän lailla teenä tai jauheena ruoanlaitossa. Kitken kaupan pellolta mukaan harvennusporkkanoita.

Puutarhuri aivan oikeassa paikassa: naurispellossa! (Kuva: Jouko Kämäräinen)

8.8.2011 (maanantai)

Kuningaskuluttajan toimittaja soittaa ja kyselee kaikenlaista Lassilan projektista. Hän on käynyt Elonkehän sivuilla ja löytänyt projektin sieltä. Vastailen kysymyksiin parhaani mukaan. Painotan paikallisen luonnonmukaisen tuotannon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta. Ilman tuotannon läpäisevää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ole luomua. Ilman luomua ei ole sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ehdotan toimittajaa ottamaan yhteyttä Jukkaan.

9.8.2011 (tiistai)

Soile kirjoittaa, että lanttu-/naurispellossa piilee aarre. ”Tarkkasilmäinen kitkijä / harventaja voi sen löytää. Aarretta on vain yksi kappale, ja se on pyöränavaimen muotoinen. Mitä pikemmin se löytyy, sen parempi! Löytäjä saa palkinnoksi kyydin pyöräni tarakalla haluamaansa paikkaan, sekä lantun.”

15.8.2011 (maanantai)

Käyn pikaisesti kääntymässä Tuusulassa pikkuveljen autolla. Otan mukaan punajuurta, porkkanaa, salaattia ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsaa on paljon!

Mikä kärsimys ajaa autolla pellolle! Seison samassa autojonossa miljoonien työstä palaavien kanssa. Jos elämän tarkoitus on istua autossa ruuhkassa, käsitykseni elämästä on vääristynyt. En löydä autoilusta mitään hyvää sanottavaa. Silti auto on lähes jokaisella. Luonnonsuojelijoillakin!

19.8.2011 (perjantai)

Listalla pohditaan varastointikysymystä. Jos maakellaria ei saada valmiiksi ajoissa (= todennäköinen vaihtoehto), kuinka sato varastoidaan? Onnistuuko väliaikainen varastointi laatikoiden, säkkien ja hiekan avulla? Kuinka paljon, mistä, milloin, millä rahalla?

Sadonkorjuuaika lähestyy. Juurekset säilyvät maan alla, mutta maan päällä kasvanut sato on saatava talteen ennen kypsymistä ja tuhoutumista. Paputalkoot sovitaan pidettäväksi sunnuntaina 28.8. klo 12.00. Sampsa kertoo käyneensä kitkemässä nauris- ja lanttupellon loppuun ja aloittaneensa pellon harventamisen. Lantut sekä neljä ensimmäistä naurisriviä on harvennettu. Avainta ei löytynyt, joten tiedossa ei ole kyytiä Soilen pyörän tarakalla. Eikä sitä lanttua.

Helppo kesäkurpitsakeitto: pari litraa vettä, kasviliemikuutio, 1 kesäkurpitsa, pari punajuurta, pari sipulia, valkosipulia. Sipulit kuullotetaan (jos haluaa, voi  kuullottaa muutkin ainekset), keitellään hetki matalalla lämmöllä ja jätetään levylle hautumaan, lopuksi rouhitaan sekaan mustapippuria. Voi soseuttaa, jos haluaa. Sekasyöjä heittää sekaan hiukan juustoa.

21.8.2011 (sunnuntai)

Käyn harventamassa muutaman naurisrivin. Haukka kaartelee pellon yläpuolella. Joku naukuu, säksättää ja ryskyy metsässä. Maaperä kuhisee elämää. Minkälaista mahtaa olla elämä kemiallisilla torjunta-aineilla käsitellyssä pellossa?

Tukkasotkanuorukainen nuokkuu omissa oloissaan Länsi-Vantaan Lammaslammella. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

23.8.2011 (tiistai)

Yhteisöviljelyprojektistamme ei ollut Kuningaskuluttajassa pihaustakaan. Toimittajan oli helpompi lähestyä jo valmiiksi pureskeltua aihetta kuin lähteä perkaamaan jotakin aivan uutta.

Ohjelma kertoi Herttoniemen ruokapiirin projektista, joka on Suomen ensimmäinen CSA-mallin (Community Supported Agriculture) mukainen pelto. Piirissä on mukana 115 taloutta. Osuuskuntalaiset ovat maksaneet tulevasta sadosta joko pienen satomaksun, 350 euroa, tai ison satomaksun, 550 euroa. Summalla saa satoa kerran viikossa, riippuen valmistuneen / korjatun sadon määrästä.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää jotakin sellaista, joka ei sujahda sujuvasti kasvutalouden käsitteistöön. CSA ja arviolta 50 000 euroa maksettuja satomaksuja kuulostaa hyvältä. Yhteisöviljely ja 0 euroa ei kuulosta miltään. Jos emme rakentaisi maakellaria talkoilla vaan ostaisimme työn rakennusliikkeeltä 50 000 eurolla, saisimmeko kamerat paikalle ikuistamaan Suomen ensimmäistä CSA-mallin mukaista maakellaria?

26.8.2011 (perjantai)

Nautin pyöräilystä ja käyn kitkemässä muutaman naurisrivin. Ikävää touhua yksin. Toimintaa kannattaa ehdottomasti kehittää kohti yhteisiä talkoopäiviä. Talkoissa porukka tutustuu toisiinsa, hitsautuu yhteen. Hitsautuminen on välttämätöntä. Ensi kesänä otamme yhteisöviljelystä tiukemman syliotteen. Toiminnan laajeneminen merkitsee isompaa vastuuta. Helpoin tapa kantaa iso vastuu on kantaa se yhdessä.

Tuntematon marja hiekkarinteessä Vanhan Tuusulantien varrella. Taaempi marjoista on sianpuolukka. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

28.8.2011 (sunnuntai)

Härkäpaputalkoot! Yhdeksässä tunnissa pavut on korjattu ja pieni osa pavuista erotettu paloista. Paputalkoot jatkuvat tulevalla viikolla sisätiloissa. Papujen avaaminen on selvästi isompi työmaa kuin papujen korjaaminen pois pellolta.

Kuvassa osa kerätyistä härkäpavuista. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

31.8.2011 (keskiviikko)

En viitsi lähteä ajamaan pyörällä kovaan sateeseen. Perjantaiksi ja lauantaiksi on sovittu punajuuren harvennustalkoot. Kiirettä pitää: huomenna torstaina järjestellään Hakaniemessä kansainvälistä toimintapäivää (http://elonkeha.fi/kalenteri/kansainvalinen-toimintapaiva), tunnin kuluttua siitä kokoontuu Punavuoressa perustuloverkosto ensimmäiseen tapaamiseensa, perjantaina pellolle, lauantaina Tulevaisuuskylä-tapahtumaan Tampereelle (http://elonkeha.fi/kalenteri/tulevaisuuskyla-tapahtuma-tampere) jakamaan Elonkehä-lehteä. Lehden talous on tiukalla. Jokainen uusi tilaaja helpottaa aivan liian tiukkaa tilannetta. Vaihtoehtoisen journalismin kenttä on Suomessa pieni ja kehittymätön. Kansalaisyhteiskunnan kehittyminen edellyttää vaihtoehtoista journalismia. Toinen vaihtoehto on nykyisen demokratiaksi kutsutun eliitin totalitarismin jatkuminen.

Ei kiitos.